MARMORIPINTAA PIKKURAHALLA

Eilen iski pitkästä aikaa tosi kova näpertelyhimo. Olen hamstarannut jo vuosikaudet kaappieni kätköihin kaikenlaista hilavitkutinta, joista innostun aina tasaisin väliajoin. Nyt kohteena olivat marmorikuvioiset kontaktimuovit ja yksi tavallinen lahjapaperi naruineen. Tämä trio taitaa päätyä esille saakka. Hmm, ehkäpä vessaan pinnikoteloiksi. 

KEITTIÖN KIERRÄTETYT

Karhula-lasipurkki ja metalliset muotit: lahja anopilta // Koboltinsiniset kohokaskupit: Valtteri // Metallinen kakkuvuoka: Tukholman Myrorna // Keraaminen kokken grej -purkki: Tattarisuon antiikkihalli // Arabian seinälautanen: Tattarisuon antiikkihalli // Kuparinen maljakko: Puu-Vallilan pihakirppis // Kierrätetty emalipäällysteinen naulakko: Porvoon Wanha rautakauppa 

TASSUMIEHEN KUULUMISET

Tulin vaan kertomaan, että mun fiiuvis on aivan pilvissä. Kivuista ei ole enää tietoakaan ja nää sunnuntait on ihan parhaita, kun porukat on kotona rapsuttelemassa mun päänahkaa. 

Mamma tarjoilee mulle jotakin uutta märkäsapuskaa, joka on ihan mukiinmenevää. Nuolasen kupista aina kastikkeet huiviin ja painelen sohvatyynyille tirsaamaan.

Mun säärikarvat on alkanu kasvaa takaisin! Enkä näytä muutenkaan enää niin dorkalta, kun oon päässyt kipulääkkeistä irti. Kävin tänä aamuna terassilla taas kerran toteamassa, etten hitto vieköön tykkää vesisateesta.

Löhöiltävän rentouttavaa sunnuntaita kaikille!
t. Tassu Tassumies

(ps. Kiitos kaikille edellisen Tassu-postaukseen kommentoineille tsempistä, vertaistuesta ja hoitovinkeistä. <3 t. Helpottunut mamma)

STADI VS. LANDE

Pääkokin ja -tiskarin titteleitä on kunnioitettu meidän perheessä hyvin orjallisesti jo monen vuoden ajan. Kotityöt jaetaan kristillisesti kahtia: toinen laittaa sapuskan ja toinen hoitaa jälkipyykin. APK on selvästi horjuttanut balanssia ja hämärtänyt roolijakoa, mutta perusperiaate on edelleen lainvoimainen: lande kokkaa, stadilainen tiskaa.

Tuohon keittiörättiin on onnistuttu painamaan kolme kaupunginosaa, jossa meidän talouden hesalainen on asustanut elämänsä aikana: Pasila, Haaga ja Vallilla. On se onni, että alettiin styylata. Pääsi poika ensimmäistä kertaa elämässään Ouluun! Hiihtelemään merenjäälle! Mulle riittää tuo kaiken kiteyttävä patakinnas.

KUULEEKO ÄITI?

Täällä huutaa avuton kitkijä! Rikkaruoho-hotline oli auki Ouluun koko  kukkapenkkioperaation ajan. *räps* Kaivoin juuri tämmöisen irti! Onko roska? Ai ei? Let's put it back...

 Mikä mötikkä? Pintajuuri? Juu, painan takaisin maahan.

No nyt löytyi rikkakasveja! Myös äiti komppaa puhelimen toisessa päässä. Lapio tuomassa mittasuhteita.

JÄTTIPUTKI! Kitkin tämän juurineen ja korvasin syvän kuopan uudella mullalla. Ai auringonkukka? Mistä mun penkkiin semmonen? Okok.. Laitetaan takaisin. Oli ilmeisesti tullut puutarhalta siemen tuijan mukana.

Illan saalis.

Kuva ennen...

...ja jälkeen. You go girl. 

FACEBOOK TÖKKÄSI

Ihmettelin jokin aika sitten, kun uusista tykkäyksistä huolimatta No home without you:n Facebook-sivu jumitti 99 peukussa. Ilmotuksissa näkyi uusia sormia, mutta lukema ei vaihtunut mihinkään. Laitoin viestiä Facebookille ja ongelma korjattiin niin, että kaikki nämä klikkautumattomat peukutukset katosivat kuin pieru saharaan. Facebook on ystävällisesti kääntänyt peukut alas. How nice is that. :] Tässä siis syy, jos olet peukuttanut sivua, mutta postaukset eivät siitä huolimatta nouse newsfeediin. Nyt jos klikkaa, niin tuntuisi toimivan normaalisti.

SYDÄN SYRJÄLLÄÄN

Pieni potilaamme sai meidän perheen pasmat viime viikolla täysin sekaisin. Omituisesti käyttäytynyt kaveri kiidätettiin viikko sitten pieneläinklinikalle ja siellä todettiin mandariinin kokoinen täysi rakko, joka olisi voinut olla kohtalokas ilman akuuttia apua. Viheliäät virtsakivet. Täytynyt olla todella tuskainen olo jo pidempään. Ihan näin urhea ei Tassun tarvisi olla. Näkyviä oireita tuli vasta maanantaina myöhään illalla.    

En olisi millään hennonnut jättää täysin tiedostamattomassa tilassa olevaa kaveria yksin klinikalle, mutta töihin oli mentävä ja pienen saatava kunnolla nestetytystä. Järki hoi, elä jätä. Tassulla oli kaikki hyvin, paremmin kuin muutamaan päivään. Mutta silti. Kriisi.

Kaahasin töiden jälkeen hakemaan karvaisen perheenjäsenemme takaisin kotiin. Klinikalla oli vastassa tokkurainen sideharsotyyppi, jota olisi pupillien ja yleisen habituksen perusteella voinut äkkiseltään luulla narkomaaniksi. Voi sitä kiehnäämisen ja puskemisen määrää kotona. Läppärin kansikin piti käydä työntämässä otsalohkolla kumoon. "Kiitos mamma. Helpotti".

Valitettavasti helpotusta ei jatkunut pitkään. Tassu vietti perjantai-illan Viikin pieneläinpäivystyksessä ja kotiutui yöllä entistä kovempien droppien kera. Toinen katetrointi viikon sisään. Aijai, pelkkä ajatuskin sattuu. Nyt ei auta kuin toivoa, että suunta muuttuu parempaan. Vesikuppeja on ripoteltu pitkin asuntoa ja vanha menu on vaihtunut uuteen Urinary-ruokavalioon.

Kuinka huolissaan sitä voikaan olla pienen ystävän sairastuessa? Avuton reppana, joka ei osaa sanoa, kun sattuu.

KÖYHÄN NAISEN KALANRUOTO

Jos voisin palata ajassa noin vuoden taaksepäin, valitsisin luultavasti johonkin kohtaan kotiamme kalanruotolattian. Makea ratkaisu, jota en nostanut vielä viime talvena pöydälle, kun päätin tuhat ja yksi muuta tulevan kotimme pintamateriaalia. Onneksi olen voittopuolisesti tyytyväinen tekemiini valintoihin. "Kaikki menee pieleen" -paniikki on hellittänyt ja kotona voi olla stressittä, kun huomio kiinnittyy yksityiskohtien sijaan elämiseen. Voi kuinka pieneltä ne maailmaa ravisuttaneet päätökset nyt tuntuvat. Ehkä rennomminkin olisi voinut ottaa.  

RAPUJUHLIMASSA

Rapuvati

Sävel: Kolme varista

Kolme snapsia,

oli pöydällä.

Rapuvati seilaa, rapuvati seilaa.

Yksi juotiin pois. 

Eilisillan ruokakuvista puuttuu kokonaan pääruoka (savustettua lohta, risottoa ja sienikastiketta), joka oli itse asiassa rapukestien herkullisin osio. Pyrähdimme viikonlopuksi pikavisiitille Ouluun isän ja äidin lihapatojen ääreen ja palasimme tänään kotiin navat rutkuen. Voisin tästä kammeta itseni sohvan nurkkaan ja siirtyä ihmettelemään BB-viikon käänteitä. Mennyt tämä kausi jotenkin ihan ohi! Joko teillä on omat suosikit valikoituneina?

PÖLLÖN SIISTI JULISTE

Kiinnyin kuvan pöllöihin niin lujasti, etten enää raski rytätä niitä. Siksi nimesin tämän lahjapaperiarkin tänään julisteeksi. Oletteko koskaan vilkuilleet kauppojen yksittäisiä paperiarkkeja sillä silmällä? Vitsit, miten hienoja printtitauluja niistä voikaan saada aikaan.

HABITAREN SUOSIKIT

Olipa hyvä Habitare tänä vuonna! Mukana on monta persoonallista pienyrittäjää, design-nostalgiaa ja iso kasa uutta kotimaista muotoilua. Keräsin päivän kierrokselta muutamia omia suosikkeja: 

Kotiinviemisiä

Pisama Design

Design Pylsy

Polkka Jam

Uutta muotoilua

Torikoju

Protoshop

Estonian Design House

Ecodesign

Upeita oppilastöitä

Lapin Yliopiston taiteiden tiedekunta

Omnia, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä

Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopisto

Fiilistelyä

Aikamatka 2012

Trash Design

Ai miten niin design-sana on kärsinyt inflaation? :] 

DIY: LEHTITELINE KEITTIÖESSUSTA

Viimein on aika paljastaa makkaripostauksessa vilahtaneen seinäpussukan salaisuus: keittiöessun häikäilemätön hyväksikäyttö. Jos osaat taitella servettejä, osaat tehdä myös tämän telineen. Tarvitset essun lisäksi vain kepin pätkän (oma kepakko raksajätettä), sakset, lankaa ja neulaa.

Essun yläosa leikataan pois, alaosa taitellaan ja kepille harsitaan sopivan kokoinen käytävä. Roikutussilmukat syntyvät helposti kaulanauhasta ja sen metallisista kiristyslenkeistä. Siinäpä se! :)

Oikein on toimiva pienessä makkarissa, jossa lattiatilaa on rajoitetusti. 

HIMOSHOPPAILUA

Design Marketin lietsoma ostohuuma vei mukanaan ja kampesin eilen kotiin erinäisen joukon printtejä, kortteja, teippejä ja pahvilaatikoita. Ei auttanut ei, että jatkoin matkaani Kaapelitehtaalta vielä keskustan sisustuspuoteihin. Noh, "näitä voi sitten antaa lahjaksi, jos ei tunnu löytyvän kotoa paikkaa". Aijjaa.

Kotona avasin koneen ja törmäsin Kahden suoran Lauran päivitykseen, jota tavasin läpi suuresti ihaillen. Nyt saa pikkuhiljaa loppua tässäkin osoitteessa jatkuva tavaran hamstraaminen. Pääsin lähes kaikesta ylimääräisestä hienosti muuton yhteydessä eroon ja nyt - periaatepäätöksistä huolimatta - ostelen uhmakkaan impulsiivisesti kaikenlaista pientä kivaa, jota on (muka) _pakko_ saada.

Nämä annan vielä itselleni anteeksi. Nämä oli pakko saada. Annan sitten jollekkin lahjaksi, jos eivät löydä paikkaansa meiltä.

RÄSYMATON UUSI KOTI

Vihjailin koristetyynypostauksessa mattolyödöksestä, josta pulitin Kierrätyskeskuksen kassaan kahdeksan euroa. Tämmöiselle syvänsiniseen, tai jopa syvään violettiin taittavalle kaunokaiselle annoimme uuden kodin. Vähäiset tahrat lähtivät helposti kesäisellä mattopyykillä ja nyt tulokas tuoksuu hurmaavasti hennolle mäntysuovalle. Tällä hetkellä matto hakee paikkaansa ruokailuryhmän alla.

Sehän olis lauantai! Nauttikaa viikonlopusta ja jos asutte eteläisissä koordinaateissa ilman tähdellisempää tekemistä, Kaapelitehtaalla käynnistyy yhdeltätoista Design Market. Lähden tästä huitelemaan nuille suunnille.

MASTER BEDROOM, PART 2

Uuden kodin ehkä vähimmälle huomiolle jääneessä huoneessa on viimein tapahtunut edistysaskel. Sain piristysruiskeen hommaan Finlaysonilta, jonka makuuhuonehaaste ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Pääsin valitsemaan yhden Finlaysonin Habitaren kuoseista ja rakentamaan sisutuksen makkariimme sen inspiroimana. Kartalla ja Keisari keikkuivat pitkään kärkisijoilla, mutta päädyin lopulta jälkimmäiseen lakanasettiin sen raikkaan värimaailman vuoksi.

Keisarin kaveriksi valitsin erilaisia mustavalkoisia kuoseja, jotka kaikessa erilaisuudessaan toimivat kivasti yhdessä. Tekstiilitöissä voi muuten sujuvasti oikoa sullomalla korin vuoreksi kankaisen kauppakassin. Vähän samantyyppistä vippaskonstia on käytetty myös seinäpussukassa. Kerron siitä lisää myöhemmässä postauksessa kuvien kera. Syytän näistä luovista ratkaisuista sen seitsemännen kerran syltännyttä ompelukonetta. Suoritin kyllä kolmannella kyseisen rakkineen ajokortin, mutta vietin loput vuodet puutöissä. Ja sen kyllä huomaa.

En halunnut sisustuksesta kokonaan mustavalkoista, joten rikoin harmonian Porvoon Uusiokeskuksesta löytyneellä pinnatuolilla, joka toimittaa minun puolellani yöpöydän virkaa. Vanha kippurainen puuhylly löytyi puolestaan sukulaisen kellarista vailla määränpäätä. Kaikenlaisia aarteita sitä ihmiset kätköissään säilövät.

Saman haasteeseen tarttuivat myös tarttuivat myös Pinjacoladan Pinja sekä Avaruusaseman Arietta ja Mikko. Ihania makkaritunnelmia molemmilla!